KALENTERI

UUDEN MUSIIKIN LOKAKUU
POHJOIS-SUOMEN V NYKYMUSIIKKIJUHLAT 8.-19.11.2009
MURRETTU RAKKAUS Jouko Tötterströmin sävellyskonsertti

LATAA TÄSTÄ KÄSIOHJELMA, MUKANA LAULUJEN SANAT.

Seppo Ruohonen, tenori
Airi Tokola, sopraano
Markku Liukkonen, bassobaritoni
Jaana Sariola, huilu
Markku Korhonen, klarinetti
Riina Seebeck, sello
Duo Amoureux
Mikko Heininen, piano
Outi Nissi, piano
Ismo Hintsala, urut

OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU,
KULTTUURIALAN YKSIKKÖ, AMMATTIKORKEAKOULUN URKUSALI JA KONSERTTISALI
TALLENNETTU TIISTAINA 10.11.2009

OHJELMA
 
URKUSALI

Jouko Tötterström Muistoja Toscanasta soolohuilulle (2009) (Kantaesitys)
(s.1956) I Viareggion tuulet (Etydi)
II S. Lucia
III Via Italica
Jaana Sariola, huilu
Toccatina Primavera (2004/2009) (Urkuversion ensiesitys)
Ismo Hintsala, urut
Urkumessu (2009) (Kantaesitys)
I Koraali I
II Kyrie
III Gloria
IV Koraali II
V Credo
VI Sanctus
VII Koraali III
VIII Agnus Dei
Ismo Hintsala, urut

VÄLIAIKA

KONSERTTISALI
Murteellisia rakkauslauluja (2009) (Jouko Tötterström)
(Kantaesitys)
I Mää rakasta sua (Romanssi)
II Kätes vakkaa ja vahva (Romanssi)
III Viättelevä hymys (Tango)
IV Kaks toesenlaasta jyssäästä (Valssi)
V Anna mun tuntte (Lamento)
Airi Tokola, sopraano
Seppo Ruohonen, tenori
Mikko Heininen, piano
Three Poems from Afterworld (2008) (Kantaesitys)
(To the Memory of Pehr-Henrik Nordgren)
Markku Korhonen, klarinetti
Riina Seebeck, sello
Outi Nissi, piano
Lauluja Kemistä (2009) (Jouko Tötterström) (Kantaesitys)
I Ajoksen rannalla
II Satamassa vieras laiva
Markku Liukkonen, bassobaritoni
Outi Nissi, piano
Siniset vuoret (Kahdelle pianolle) (2009) (Kantaesitys)
Duo Amoureux
Riitta ja Jouko Tötterström, piano

SÄVELTÄJÄN JOHDANTO KONSERTTIIN

Sävellyskonsertti. Matka sisimpään. Musiikin vuodenaikoja. Tunnelmia ja
näkyjä menneestä, tulevasta, ajasta, ajattomuudesta.
Tervetuloa sävellyskonserttiini! Tällainen tapahtuma on säveltäjän elämässä
aina erityisen merkittävä ja tunnepitoinen. Jokaiseen sävellykseen sisältyy
paljon omaa, pala itseä, mutta myös tiedostamatonta – luultavasti jopa
asioita, joihin ei onneksi voi mitenkään vaikuttaa, vaikka haluaisikin.
Sävellysten syntyä on vaikea kuvailla, koska prosessi on joka kerta erilainen.
Koen olevani löytöretkellä. Tämän vuoksi säveltäminen on jännittävää ja
motivoivaa. Välttämättömän suunnittelun ja musiikillisen käsityön kautta
syntyvä kontrolli ei kuitenkaan hallitse koko sävellystapahtumaa. Usein
tuntuu siltä kuin sävellys itse ottaisi ohjat käsiinsä ja määräisi oman
sisällöllisen kohtalonsa.
Illan konserttiohjelma sisältää pelkästään maailman ensiesityksiä. Ainoastaan
Toccatina Primavera on uusi versio vanhasta harmonikkateoksestani.
Sävellykset saavat toisen syntymän, kun  ne syttyvät soimaan muusikkojen
esittäminä. Ensimmäinen teosten syntymä on tapahtunut silloin, kun olen
saanut ne niin valmiiksi, että olen voinut toimittaa nuotit esiintyjille.
Sävellysten toinen syntymä on erityisen mielenkiintoinen tapahtuma, koska
kukin taiteilija muodostaa oman kuvansa harjoittelemastaan teoksesta. Tuo
kuva voi olla erilainen säveltäjän mielikuvaan verrattuna. Jännittävää.
Soolohuilusävellys Muistoja Toscanasta syntyi viime kesän Italian matkan
innoittamana. Osien nimet kertovat sekä niiden maantieteellisestä että
henkisestä taustasta. En kuitenkaan aio sitoa kuulijan mielikuvia omiini
kuvailemalla tätä musiikkia sanallisesti.
Olen käyttänyt sekä huiluteoksen osissa että konsertin muissa sävellyksissä
muutamia keskenään varsin erityyppisiä sävellysteknisiä ratkaisuja.
Tämänkaltainen monikasvoinen tai -ulotteinen sävellystapa on minulle tällä
hetkellä tyypillinen. En tämän vuoksi mielestäni edusta mitään musiikillista
ismiä tai yhtä ainutta tyylisuuntaa, en välttämättä edes modernismia.
Musiikkini toimii oman sisäisen logiikkansa kautta, jolloin se voi olla milloin
tonaalista tai atonaalista, milloin romanttista tai modernia.
Ohjelmassa kuullaan ensimmäiset urkuteokseni. Lopultakin minulla on ollut
aikaa paneutua opiskeluaikani ”onnettomaan rakkauteen”. Olin
nuoruudessani – ja olen edelleen – pianonsoiton ja kaiken muun musiikin
tekemisen lisäksi rakastunut urkuihin soittimena. Aikaa urkujensoittoon ei
kuitenkaan ole jäänyt kaikelta muulta. Olen nyt päässyt täyttämään tätä
eräänlaista henkistä aukkoa säveltäessäni uruille.
Toccatina Primavera (Kevättoccata) on luonteeltaan avoin ja rytmikäs teos,
jossa vilahtaa virtuoosisia piirteitä.
Urkumessussa puolestaan on paikoin saman tapaista aktiivisuutta, mutta
useampiosaisen teoksen tunnekirjo on moni-ilmeinen: harras, raju, toiveikas,
katuva, varma. Messu on minulle kuin uskontunnustus, jossa soittaja kohtaa
Korkeimman musiikin välityksellä. Osien luonteet eivät aina välttämättä
vastaa niitä mielikuvia, mitä musiikin historian kautta olemme messun osista
muodostaneet.  Muun muassa Sanctus ja Agnus dei ovat karaktereiltaan
tästä poikkeavia. Tämän messun päättävässä Agnus deissä on usein kuullun
rauhallisuuden sijaan esillä hätä sisäisestä turvattomuudesta, johon
huudetaan apua ja armoa tuskaisen kiihkeästi. Edes hidasliikkeisemmässä
väliosassa ei kuitenkaan saada kaivattua lepoa, vaan sitkeä säestyksen
ostinato ja dissonanttisuus pitävät tuskaa yllä.
Lauluja Kemistä on syntynyt kahdessa eri elämänvaiheessa. Tekstit kirjoitin
jo vuonna 1983, jolloin Kemi oli kotikaupunkini. Runot olivat minulle Kemissä
tärkeä keino purkaa tunteitani. Muistot ovat jääneet tällä tavalla elämään.
Muokkasin kevyesti kahta runoa tämän syksyn aikana, ja sävelsin ne
vanhojen aikojen hengessä. Olen voinut rikastaa ja värittää tekstejäni
musiikin avulla. Näiden laulujen sanoma on minulle henkilökohtaisesti
läheinen ja tärkeä: tietoisuus ajan vääjäämättömästä kulusta ja siitä, kuinka
pienikin hetki voi tuntua suunnattoman tärkeältä ikään kuin saisi hetken
koskettaa ikuisuutta.
Sain tutustua säveltäjä Pehr Henrik Nordgreniin kaksi vuotta sitten.
Tuttavuus jäi suureksi harmikseni  ja surukseni kovin lyhyeksi hänen
kuoltuaan hieman yli vuosi sitten. Nähdessäni hänet Kuhmon
kamarimusiikissa kesällä 2008 en kuvitellut sen kerran olevan viimeinen.
Teokseni Three Poems from Afterworld (Kolme runoelmaa tuonpuoleisesta)
on omistettu edesmenneen suuresti arvostamani kollegan muistolle. Musiikki
on pysähtynyttä, meditatiivista ja surullista. Keskimmäinen osa on kuitenkin
liikkuvampi, aktiivisempi ja rytmikkäämpi kuin ääriosat.
Murteellisia rakkauslauluja ei ole varsinaisesti koomiseksi tarkoitettu teos,
vaikka murretekstit saavat aikaan humoristisuutta. Näen murteet ihmisten
luontaisimpana tapana ilmaista itseään. Usein ”omankielinen” puhe kertoo
ajattelusta ja luonteesta rehellisesti. Näiden rakkauslaulujen tekstit ovat
rakastavia, intohimoisia ja kaihoisia. Olen nimennyt kaksi ensimmäistä laulua
romansseiksi, kaksi seuraavaa tanssien nimillä ja viimeisimmän lamentoksi,
jossa runon molemmat hahmot kaihoisasti haluavat pysyä rakkaansa rinnalla.
Tenori laulaa Turun murteella, sopraano savoksi. Kiitän kollegojani
Kulttuurialan yksikössä avusta tekstin murreasun viimeistelyssä.
Konsertin viimeisenä numerona kuultava Siniset Vuoret viittaa kotona
työhuoneessani pianon yläpuolella olevaan Petri Kuljun maalaamaan tauluun,
jonka tunnelma ja intensiiviset värit puhuttelevat minua joka päivä. Sävellys
ei ole taulun musiikillinen kuvaus vaan pikemminkin kuvan luomien soivien
mielikuvien kautta syntynyt musiikillinen maalaus. Vuoret muodostavat
taulun keskiössä vääjäämättä yhtä yhteenkuuluvan parin kuin pianoduon
soittamat teemat.
Jouko Tötterström

JOUKO TÖTTERSTRÖM – CV Jouko Tötterström (s. 1956) aloitti piano-opintonsa Salon musiikkiopistossa Marjatta Vogtin ja Esko Reiman johdolla. Hän pääsi opiskelemaan vuonna 1975 Sibelius-Akatemiaan, missä häntä ohjasivat Eero Heinonen, Liisa Pohjola, Matti Raekallio ja Jukka Tiensuu. Hän on osallistunut mm. Stanislav Knorin ja Timo Mikkilän mestarikursseille.

Erinomaisin arvosanoin 1983 suoritetun diplomitutkinnon jälkeen hän piti ensikonserttinsa vuotta myöhemmin Helsingissä. Vuonna 2008 Tötterström suoritti musiikin tohtorin tutkinnon, jonka aiheena oli "Pianoduon haasteet – Käytännölliset ja pedagogiset kysymykset sekä sävellyskokoelma". Jouko Tötterström on konsertoinut kotimaan lisäksi Italiassa, entisessä Neuvostoliitossa, Norjassa, Ruotsissa ja entisessä Tšekkoslovakiassa.

Solistitehtävien lisäksi hän on toiminut runsaasti kamarimuusikkona ja liedpianistina. Hän on myös esiintynyt ahkerasti pianistivaimonsa Riitan kanssa duona.Vuosina 1980–1985 Jouko Tötterström työskenteli lehtorina Länsi-Pohjan musiikkiopistossa ja 1985–1999 Oulun konservatorion pianonsoiton yliopettajana. Vuodesta 1999 alkaen hän on työskennellyt Oulun seudun ammattikorkeakoulussa kulttuurialan yksikön yliopettajana ja musiikin kv-koordinaattorina. Hän on toiminut myös Sibelius-Akatemian sivutoimisena tuntiopettajana ja opettanut useilla mestarikursseilla kotimaassa sekä Italiassa, Norjassa ja Ruotsissa.Tötterström on opiskellut sävellystä Erland Sundqvistin, Paavo Heinisen ja Kari Kuosmasen johdolla. Hän on säveltänyt pianoduoteoksia, urkumusiikkia, kamarimusiikkia, kuoromusiikkia, lauluja ja orkesteriteoksia (mm. kaksi sinfoniaa). Tötterströmin useat teokset ovat syntyneet muusikoiden tilauksina; pöytälaatikkoon pölyttymään niitä ei synny.